Mikä onEsähköinen riisikeittimen lämmityslevy
Lämmityslevyt ovat yleisiä lämmityselementtejä, joita löytyy useista sähkölaitteista. Niiden ensisijainen tehtävä on muuntaa sähköenergiaa lämmöksi, jolloin saadaan aikaan lämmitys.
Täydellinen analyysi kodinkoneiden alumiinilämmityslevytekniikasta: kehityshistoriasta tulevaisuuden trendeihin
Luku 1: Alumiinisten lämmityslevyjen kehitys
1.1 Sähkölämmityselementtien varhainen tutkiminen (1920-1950-luvut)
1920-luku: Ensimmäiset sähköiset riisinkeittimet käyttivät paljastettua vastuslankaa, joka oli tehoton ja vaarallinen.
1930-luku: Kiille-päällystetyt lämmityslevyt ilmestyivät, ja niitä käytettiin varhaisissa sähkösilitysraudoissa.
1945: Sunbeam, yhdysvaltalainen yritys, lanseerasi ensimmäisen alumiiniseoksesta valmistetun lämmityslevyn, mikä nosti lämpötehokkuutta 35 %.
1.2 Läpimurrot alumiinisovelluksissa (1960-1980-luvut)
1967: Japanilainen Panasonic Corporation kehitti ja massa-tuotti paine-alumiiniseoksesta valmistettuja kuumennuslevyjä.
1972: Anodisointitekniikka otettiin käyttöön alumiinin pinnan hapettumisongelman ratkaisemiseksi. 1985: Yhdysvaltain UL-sertifiointi edellyttää, että alumiinilämpölevyillä on kaksi lämpötilan säätöä.
Tällä hetkellä markkinoilla on kahta päätyyppiä kodinkoneiden lämmityslevyjä, joista jokaisella on erilainen tuotantoprosessi:
1. Perinteiset painevaletut-kuumennuslevyt: Alumiiniharkot sulatetaan sulaksi alumiiniksi, minkä jälkeen ne painetaan -painistevalukoneella.
Pääasiallisia käytettyjä materiaaleja ovat: ADC12-alumiiniharkot, rautalämmitysputket, magnesiumjauhe, lämmityslanka, rautavälikkeet, keraamiset helmet ja liima.
Tuotantoprosessiin kuuluu: paine{0}}valukoneen käyttö lämmityslevyn paine-valamiseen. Sula alumiini kuumennetaan noin 680 asteeseen. Lämmityslevyn jäähtymisen jälkeen suutin poistetaan meistillä. Lämmityslevyn poraamiseen ja kierteitykseen käytetään sitten pora- ja kierrekonetta. Lopuksi lämmityslevyn pinnan sorvaamiseen käytetään sorvia. Seuraavaksi lämmityslevy ommellaan. Resistanssi- ja jännitetestien läpäisemisen jälkeen lämmityslevy kulkee kuljetinhihnan läpi, jossa se päällystetään liimalla ja keraamisilla helmillä ja lopuksi pistehitsataan juotosraudan jalkaan. Pintakäsittelyjä ovat luonnollinen väri, anodisointi ja maalaus.
2. Kiillelämpölevy
Päämateriaalit: alumiinikela ja kiillelevy. Tuotantoprosessi: Alumiinikela meistetään ja kootaan sitten kiillelevyksi. Pintakäsittely: Luonnollinen ja galvanoitu.
Yhteenveto:Näihin kahteen lämmityslevytyyppiin verrattuna ensimmäinen tyyppi on laajalti käytetty ja vakaa markkinoilla, mutta hinta on korkeampi. Toinen tyyppi on uudempi tyyppi, jota käytetään harvemmin markkinoilla, ja se tarjoaa suhteellisen korkean hinta--suorituskykysuhteen.
Ydinvalmistusprosessien vertailu
|
Prosessin tyyppi |
Die{0}}Valuprosessi |
Kiillekomposiittiprosessi |
|
Rakenne |
ADC12 alumiinijalusta + magnesiumoksidieristys + NiCr-lämmityslanka |
alumiinilevy + kiillelaminaatti |
|
Keskeiset vaiheet |
paine-valu → CNC-työstö → Testaus |
Leimaaminen → laminointi → kuuma{0}}puristuskovetus |
|
Lämpötehokkuus |
88–92% |
78–85% |
|
Elinikä |
100 000 lämpösykliä |
50 000 lämpösykliä |
|
Kustannusrakenne |
Materiaalikustannukset: 65 % |
Työkustannukset: 40 % |
Voiko tehoa mukauttaa?
Vastaus on kyllä. Lämmityslevyn teho vaihtelee laitteen mukaan. Kodinkoneiden teho vaihtelee välillä 350W, 450W, 550W, 700W, 900W, 1000W, 1200W ja 1300W; kaupallisen riisinkeittimen lämmityslevyn teho vaihtelee välillä 1600W, 1800W, 2200W, 2500W, 3000W, 3500W ja 4000W. Tehoa voidaan räätälöidä asiakkaan tarpeiden mukaan.
Sovellus
Markkinoilla on erilaisia pieniä laitteita. Tärkeimmät lämmityslevyjä vaativat laitteet ovat: sähköiset painekattilat, riisinkeittimet, patakattilat, terveyskattilat, kahvipannut, soijamaitokeittimet jne.
